Kahden kuukaden reissu Ita-Euroopassa lahenee paiva paivalta ja mina olen lievasti ilmaistuna into piukeana. En ole koskaan odottanut mitaan matkaa nain paljon. Trans-Mongolian matkaa odotin kaksi vuotta sitten aika paljon, mutta nyt ollaan viela pari astetta huimemmissa odotuslukemissa. Odotuksen piinaa lieventamaan kirjoitin Kuwaitin hyvista ja huonoista, tai oikestaan huonoista ja hyvista, puolista yhdeksan kuukaden kokemuksella aika kyynisesta nakokulmasta.
Ei oikein mitaan tekemista ja aika ankeaa, totean, kun kysytaan, millaista on. Mitaan jarkevia harrastusryhmia ei tunnu olevan (islamin opiskelu ei oikein nappaa ja sukeltamistakaan ei huvita aloittaa pelkastaasn sen takia, etta muutakaan ei ole), kulttuuria ei ole tarjolla ja yoelamakin tapahtuu suljettujen ovien takana kodeissa. Kuwaitilaiset hengaa keskenaan, lansimaalaiset keskenaan ja aasialaiset omissa ryhmissaan. Tilanteita, missa oman viiteryhmansa ulkopuolisiin paasisi tutustumaan, ei juurikaan ole. Taalla eletaan aikamoisessa expat-kuplassa. Me ehka vahemaan kuin ne, jotka asuvat 600 nelion villoissa compound-alueilla kotiapulaisen ja autonkuljettajan kanssa. Kerrostalokolmio keskella halpatyovoiman asuttamaa kaupunginosaa antaa kuitenkin varmaan vahan erilaisen kosketuspinnan tahankin maahan.
Ja se ankeus. Kaikki on polyista, likaista ja rikkinaista. Ruskeaa ja harmaata. Hiekkaa ja betonia. Allottavaa beigea. Roskia, roskia, roskia. Jos on koyha maa, niin silloin on usein likaista ja ankeaa. Minkas sille mahtaa. Taalla sen sijaan kylvetaan rahassa ja ankeudessa. Ikina ei katukuvasta ja infrastruktuurista voisi uskoa, etta tassa sita asustelee okyrikkaiden ihmisten okyrikkaassa maassa. Mitaan Dubai- tai edes Doha-vipoja taalta on turha hakea.
Nakyma talomme katolta vahiten ankeaan suuntaan.
Autoja, autoja, autoja. Joka puolella autoja. Olen alkanut inhota autoja. Kuwaitin teiden kapasiteetti on 55% todellisesta liikennemaarasta. Broom, broom. Bensa maksaa 30 senttia litra. Julkista liikennetta on joitakin bussilinjoja. Aikatauluja tai reittikarttoja ei ole. Bussit ovat nuhjuisia ja ilman ilmastointia. Aasialainen orjatyovoima niilla nayttaa ajelevan.
Orjatyovoima niin. Joidenkin mielesta se on hyva juttu. Saa halvalla palveluita ja ostoskarrytkin tyonnetaan kaupasta auton luo ja kassit siirretaan autoon. Ihanaa. Kokopaivainen kotiapulainen, jolle voi sysata kaikki siivouksesta tiskeihin, pyykkiin, lemmikkeihin ja lapsiin kustantaa 80 Kuwaitin dinaaria eli 235 euroa kuukaudessa! Vahanko luksusta! Ei kiinnosta, millaisessa koyhyysloukossa tyyppi elelee ja kuinka monen muun kanssa jakaa huoneen. Kiinnostaa vain se, etta mina saan palvelua HALVALLA!!! Lahikauppa palkkaa uusia tyontekijoita. Myyja 100KWD (290EUR), lihanleikkaaja 120KWD (350EUR). Meilla menee kuukaudessa ruokaan rahaa intialaisen lihanleikkaajan kuukausipalkan verran. Mitenhan se intialainen selviaa? No mitas siita… Heille tuo on parempi kuin pahvilaatikossa asuminen tyottomana Intiassa. Nain lansimaalaiset perustelevat epaoikeudenmukaisuuden ihan mukavaksi ja oikeutetuksi. ”It looks bad to us but is good for them”, lienee yleisin kuulemani fraasi lansimaalaisporukoissa. kun puhutaan halpa orjatyovoimasta. Haloo, jatitko muutakin kuin aivosi sinne lansimaahan, mista tanne tulit? Yhteiskuntarakenne Kuwaitissa on oksettava. Niin kuin muuallakin rikkaissa arabimaissa. Ihmisen arvo maaraytyy sen mukaan, mita passin kannessa lukee. Lake Loron tyonantajakin maksaa esim. etelaafrikkalaiselle 60% britin palkasta, egyptilaiselle 30%. Tekee varmasti hyvaa tyoilmapiirille.
Minulla aina ottaa korvaan, kun ihmiset mainostavat, kuinka ihanan halpaa maassa x oli. Halpuus tarkoittaa yleensa pienia palkkoja ja koyhyytta. Kuwaitissa ei muuten edes ole halpaa, joten laittaa halpatyovoiman palkat taas uuteen, entista ahdistavampaan perspektiiviin.
No entas ne hyvat puolet?
Hmmm. Aurinko paistaa. 3000 tuntia vuodessa. (Vrt Helsinki 1800) Aurinko on mukava lokakuusta huhtikuuhun. Nyt toki aivan helvetillinen, mutta eipa tuolla pihalla olisi mitaan tekemista muutenkaan. Ja mieluummin aivan liian kuuma kuin aivan liian kylma. Sadetta ei ole ollut ikava pisaraakaan. Ilmasto jaa selvasti plussalle tasta huolimatta:
Kuwaitin tarjoama palkkataso lansimaalaisille mahdollistaa sen, etta minun ei tarvitse kayda toissa. Tama on ehdottomasti varmaankin suurin plussa taalla elamisessa. Minulla ei ole koskaan ollut mielenkiintoa mitaan ammattia tai alaa kohtaan. Siita lahtien, kun 10-vuotiaana tajusin, etta minusta ei tule Wayne Gretzkyn tai Jari Litmasen joukkuekaveria, on ammattikysymys ollut musta aukko. Onhan se paljon mukavampaa, kun ei tarvi aamuisin vaantaytya tuntikausiksi tekemaan jotain, mita ei oikeastaan haluaisi tehda. Tahan liittyen, minua ehka hieman huvittaa se, etta jotkut kuvittelevat Lake Loron tienaavan tuhansia ja taas tuhansia kuukaudessa. Enhan mina muuten mahdollisesti voisi vain lojua kotona. Tirsk, kunpa vaan tietaisivat. Opettajathan tunnetusti ovat kovatuloisia. Me vaan emme tarvi rahaa sen ihmeempia maaria. Kumpikaan meista ei havittele rikkauksia eika rakasta rahaa. (Huomenna aion postata rahanrakastajista.) Niin ja olen todella kiitollinen siita, etta Lake Loroa ei haittaa patkaakaan se, etta en tuo kotiin penniakaan. Tai filsiakaan.
Auringon ja vapaaehtoisen tyottomyyden lisaksi en nyt ainakaan akkia keksi mainittavan arvoisia hyvia puolia. Ehka se, etta onhan tama avartanut omaa maailmaa ja paljon on miettinyt asioita, joihin ei ole ennen uhrannut sekuntiakaan (esim. halpatyovoima), ja alkanut arvostaa asioita, joita on pitanyt itsestaan selvana (esim. mahdollisuus ulkoilla).
Summa summarum, kuluneet yhdeksan kuukautta eivat ole olleet kovin hirveita, silla Lake Loro allekirjoitti sopimuksen ensi lukuvuodeksi, joten takaisin Kuwaitiin tulemme elokuun lopussa. Sita ennen kuitenkin Unkari-Romania-Moldova-Bulgaria-Serbia-Bosnia. Tekisi mieli jo pakata, mutta pidattelen perjantaihin asti.
Lake Loro on muuten juuri nyt jossain Turkin ilmatilassa matkalla Walesista takaisin tanne. Mina olen ollut mielessani jopa vahan kateellinen, etta han paasi melkein viikoksi sivistykseen. On pitanyt muistuttaa itseani, etta hanen matkansa syy oli aitinsa hautajaiset. Etta voin varmaan pitaa kateuteni aisoissa. Itsepa halusin jaada tanne. Vaikka Britanniassa mennaankin hautajaisista pubiin.( Suomessa seurakuntatalolle syomaan lihakeittoa.)