Olihan se myohassa. Nokotettiin koneessa Abu Dhabin lentokentalla ikuisuus jos toinenkin. Tuskallisin muoto myohassa olevista lennoista.
Maahantulomuodollisuuksista stressasin turhaan. Minut kiidatettiin jotain VIP -vaylaa pitkin lapi prosessin ilman yhtakaan sanaa. Oli hammentava kokemus. Kuulemma koska yksin matkustava valkoihoinen nainen. Viisumi on arabiaksi ja en tieda, mika maahantuloni syyksi on laitettu. Ainoat englanninkieliset sanat pvat temporary residence for 90 days. Ehka tuo on tarpeeksi pitka aika siihen, etta Lake Loron tyoviisumi tulee lapi, jonka jalkeen han voi hakea oleskelulupaa ja sitten mina paasen hakemaan kotirouvaviisumia. Tosin yksi Lake Loron tyokaveri on ollut maassa 1,5 vuotta tyoviisumia odotellen.
Mutta siis, havaintoja Kuwaitista puolentoista vuorokauden vankalla kokemuksella:
Katukissoja on paljon ja ovat tosi pienia. En tieda, ovatko ne kuumuuden ja ravinnon puutteen takia kitukasvuisia vai onko kuwaitilainen versio maatiaiskissasta vain niin kovin pieni. Tekee mieli kerata ne kaikki ja tuoda kotiin.
Taksikuskit ovat egyptilaisia.
Rasismi on nakyvaa ja normalisoitunutta. Arabit ja valkoihoiset ovat apaut samalla viivalla, mutta aasialaiset ja afrikkalaiset kakkosluokan ihmisia.
Mita isompi auto sita parempi, ja rikkaampi.
Kuuma. Kun astuu ulos, tuntuu kuin menisi puolilammitettyyn saunaan. Syyskuun loppuun mennessa lampotilat Wikipedian mukaan tippuvat alle 40. Sita siis odotellen.
Kotirouvana Kuwaitissa 