Tyottomyydesta ja tylsyydesta

”Eiko oo tylsaa, kun et kay toissa?”

Kuinkahan monta kertaa kyseinen kysymys on minulle esitetty muodossa tai toisessa, englanniksi tai suomeksi. Aika monta, veikkaisin. No, ei ole tylsaa. Tylsyyden kieltaminen saa vastapuolen kohottamaan kulmakarvoja ja nayttamaan epailevalta. Onneksi ei ole minun ongelmani, etta moni ei kykene ymmartamaan. On surullista ajatela, etta tyon tekeminen toisi elamaan jotain sellaista sisaltoa, jota ei muuten saisi. Todella tukahduttavaa ja ahdistavaa, etta tyon tekeminen tuntuu olevan niin monelle niin keskeinen asia. Minun mielestani joutilaisuus on vapauttavaa, virkistavaa ja yksinkertaisesti aika siistia. Niin kuin elaisi yhta pitkaa viikonloppua ilman sunnuntai-ilta-ahdistusta.

Enka edes tee mitaan erikoista. Samoja asioita, joita ”normaalisti” vapaapaivina. Paitsi niiden tekemisessa ei ole mikaan kiire, koska ne voi ripotella  seitsemaan paivaan kahden paivan sijaan. Suosikkini on katsoa ikkunasta aamuruuhkassa jumittavia tyolaisia ja menna itse takaisin nukkumaan. Nyt kun kuwaitilaiseen ajokulttuuriin kuuluva tauoton aanitorven kaytto ei enaa hairitse unia. Siihenkin vain tottui.

Joillakin on viitseliaisyytta keskivertoa enemman. Kuumennetulla naulalla kuiviin palmunlehtiin raapustettu koraani Islamilaisen kalligrafian museossa. Kuwaitissa ei ole paljon vanhoja juttuja, koska lahes kaikki vanha tuhoutui/tuhottiin Persianlahden sodassa.

Muovikasseista ja poyristymisesta

Kuwaitissa ei ekologisen jalanjaljen suuruus paljoa kiinnosta. Arvatkaas, kuinka taalla paastaan eroon kaytosta poistetuista auton renkaista? Ei sentaan heittamalla mereen, mika sekaan ei yllattaisi, mutta hautaamalla maahan. Sinne vaan hiekan alle. Poissa silmista, poissa mielesta? Seitseman miljoonaa rengasta on toistaiseksi ”kierratetty” tahan tyyliin. Meinasin ehka pyortya, kun tama asia selvisi.

Auto pitaa toki jattaa kayntiin, jos poikkeaa pikaisesti jossain. Ymmarrettavaa, johan lampotilat ovat tippuneet lahemmaksi +30. Voi olla, ettei auto lahde enaa kayntiin, jos sen sammuttaa postireissun ajaksi.

Kaupassa kaydessa jokaiseen muovikassiin pakataan max 4 asiaa. Jos hihnan paassa on pakkaaja, heille on turha yrittaa viestittaa, etta ei halua kassillista ostoksia hajautettavan neljaan kassiin. Jos ei ole pakkaajaa, yritan paniikissa tunkea mahdollisimman paljon ostoksia yhteen kassiin ennen kuin kassatyontekija on vetanyt tavarat lapi ja alkaa auttaa pakkaamalla banaaninipun ja hapankermapurkin yhteen pussiin ja pullon vetta toiseen.

Kassatilanteesta poistuminen ilman muovikassia aiheuttaa hammennysta. Ostin kaksi avokadoa. Vihannesosastolla on punnitsija, joka pakkaa jokaisen kurkun ja paprikan erilliseen kassiin, halusi tai ei. Maksettuani avokadot kassatyontekija yritti laittaa ne muovikassiin. Siis ne hedelmapussissa olevat avokadot muovikassiin. Sanoin, etta en tarvi kassia. Nainen kysyi, olenko ihan varma. Vakuutin ja vannoin olevani ok ilman pussia. Kaupasta poistuessani toinen tyontekija juoksi peraani tarjoamaan madamelle muovikassia. EN HALUA SITA HELVETTI SOIKOON!!!

Joskus kiukulla tyhjennan jo pakatut muovikassit ja laitan kaikki ostokset yhteen kassiin ja jatan ylimaaraiset muovikassit hihnan paahan. Talloin joku tyontekija tulee, ottaa kassit ja laittaa ne roskiin. ”Aly hoi, ala jata”, sanoi aiti lapsuudessani. En ollut ihan varma 6-vuotiaana, mita silla tarkoitetaan. Nyt tiedan.

Mitaan ei tietenkaan kierrateta. Muoviset juomavesipullot (tama ehka kirpaisee eniten, koska niita kertyy niin paljon) ja kaikki muu paska roskiin vaan. Ei taman maailmankolkan epavihreys (punaisuus?) tullut yllatyksena, mutta silti tuntuu aika uskomattomalta, etta valtio, jolla on rahaa kuin roskaa, ei ole kykenevainen investoimaan minkaalaisiin asioihin, jotka ehka vahan auttaisivat kuitenkin. Toivottavasti auttaisi. Tai eihan tassa ole kyse kyvysta vaan halusta. Kun ei kiinnosta.

En edes taivu lentamisen ja puolen tunnin suihkujen takia viherpiipertajavasemmistohorhoksi, mutta onhan tuollainen ihan poyristyttavaa.

PS. Kayttaisin kangaskasseja, mutta kauppaan mennessa kaikki kassit kasilaukkuja myoden pitaa jattaa turvasailoon. Toki ne kassit voisi hakea sielta silla aikaa, kun kassatyontekija skannaa tavaroita, mutta menee vahan vaikeaksi.

Seniileista 32-vuotiaista

Sydameni ihan vahan sarkyi tanaan, kun minulle selvisi, etta lapsisiskollani on poikkis. Minun pienella siskolla, jota juuri eilen hain pulkalla paivakodista. En oikeasti kesta.

Samalla tajusin, etta lapsisisko on tasan puolet minun iastani. Tekisi mieli varoittaa hanta, etta seuraavat 16 vuotta tulevat menemaan kahdessa silmanrapayksessa. Ja vaatia tekemaan juuri niita asioita, mita itse haluaa. Olla kuuntelematta yli 25-vuotiaiden maailmanpilaajien hyvaksi tarkoitettuja paskaneuvoja. Olla leikkimatta aikuista.

Ja tarkeimpana: Matkustaa niin paljon kuin pystyy ja kykenee. Vaikka aikuisenakin pystyy ja saa matkustaa, niin mikaan ei veda vertoja nuorena matkustamiselle.

Mutta jatan sanomatta, koska muistan viela hyvin, etta 3-kymppiset ovat 16-vuotiaan silmissa seniileita, aivokuolleita, elamansa ehtoopuolella olevia muinaisjaannoksia, jotka elavat ihan eri maailmassa, tai maailmankaikkeudessa.

Onpa haikea ja vanha olo.

Laakkeiden vaarinkayttajan paratiisista

Apteekissa vuoroani odottaessa tutkailin laakkeita. Kaikenlaista saa reseptivapaana. Astman ja diabeteksen voi hyvin googlediagnosoida ja kayda apteekissa hakemassa kasan laakkeita. Poistuu yksi valikasi, kun ei tarvi laakariin asti menna. Taidan alkaa ihan varmuuden vuoksi syoda laakkeita rintasyopaan.

Ostin heinanuha- ja ehkaisypillereita ja kukaan ei kysynyt mitaan. Ja mitapa siina kysymaankaan. Mutta jos olisin ostanut kasan vaikkapa noita rintasyovan hoitoon kaytettavia hormoneita, niin toivottavasti joku olisi edes jotain tiedustellut.

Pahasta mielesta ja jaksamisesta

Tanaan ajattelin kayda katsomassa merta. En ole aiemmin jaksanut. Matkaakin on monta kaksi kilometria. Siellahan se oli. Ei ollut mitenkaan yllatyksellinen.

Enpa ole viela myoskaan jaksanut taustalla nakyvaan keskustaan asti. Menen sitten, kun lakkaa olemasta kuuma.

Kavin pahoittamassa mieleni Scientific Centerissa. Tekemiset on vahan kortilla, koska kuumuuden (Joko olen maininnut, etta on ihan kamalan kuuma?) takia tekemisten pitaa tapahtua sisatiloissa. Talla tekosyylla annoin itselleni luvan menna mainittuun tiedekeskukseen, joka kaytannossa koostuu akvaariosta, muutamasta lasikoppiin tungetusta matelijasta ja nisakkaasta (siili ja joku aavikkokissa???) ja lasten ”hands on” -puuhailuosiosta. Koko aika meni puhisten ja puhkuen, kuinka pieneen tilaan joku 6-metrinen kaarme, tai ne aavikkokissat, oli angetty. Kaloista en osaa yhta paljon murehtia, mutta aikamoista ympyrassa uiskentelua naytti olevan.

Suosikkini haiden ja sateenkaaren kaikissa vareissa loistavien pikkukalojen sijaan. ”Mita vahtaat?”

Elaintarhaan en taalla kylla suostu menemaan. Pahoittuisi mieli varmaan juhannukseen asti. Ei yllattisi yhtaan, jos siella pidetaan jaakarhuja ja muita takalaisen ilmaston elaimia. Yhta tilavissa ja lajille ominaisessa ymparistossa kuin… vaikkapa Korkeasaaressa. Enaloitaenaloitaenaloita.

Mietin tuossa aiemmin, etta taivaassa on jotain outoa. No siellahan oli pilvia! Siis pilvia. En ole nahnyt pilvenhattaraakaan sen jalkeen, kun haikeana ja tippa linssissa katselin lentokenttabussin ikkunasta syyskuun viidenteen paivaan herailevaa Manchesteria.

Kolme minuuttia niita kesti.

Sheikeista ja lampaista

Id al-Adha on pian lusittu. Piti oikein Wikipediasta katsoa, mita Eid al-Adha on suomeksi. Onkohan Wikipediassa virhe. Eid ilman eeta nayttaa jotenkin virheelliselta. No joka tapauksessa, kolme paivaa armotonta ruualla massaysta, koska profeetta Ibrahim oli valmis uhraamaan poikansa. Oli jo veitsi poikansa kurkulla, kun armelias Jumala onneksi sanoi, etta olet kunnon ihminen, kun minua tottelet. Siksipa voitkin uhrata lampaan poikasi sijaan. Ibrahim on muuten sama hemmo kuin juutalaisten ja kristittyjen kirjoissa Abraham. Kaikkea sita nain vanhanakin viela oppii. Tamakin tieto on varmasti joskus seitsemannella luokalla jaettu, mutta silloin vastaanotin tietoa jopa nihkeammin kuin nykyaan.

Edelleen on ihan hirvean kuuma. Ei ole paivalampotilat laskeneet alle +40, vaikka minulle joku kuukausi sitten niin lupasi. Eilen kavin juoksemassa. Kuukauden kerasin rohkeutta. Jalkakaytavia ei juurikaan ole. Ja ne muutamatkin on lahes aina autojen blokkaamia. Liikenteen seassa juokseminen ei ole nailla leveysasteilla ihan heikkohermoisten puuhaa, koska liikenne todellakin on aivan hakellyttavan kaaoottista. Ei ole Kuwaitin korkeat liikenneonettomuuskuolemalukemat ihan tuulesta temmattuja.

Tuohon juoksemiseen liittyy sellainenkin, etta herasin kuudelta. Kyllah. Tavoitteena oli syoda aamupala, toipua siita ja menna lenkille ennen kuin on kamalan kuuma. No, oli silloin jo varmaan yli +30, kun ulos asti paasin, mutta se tuntui juuri ja juuri siedettavalta juoksemiseen. Kaikkeen siis kai vaan tottuu. Ennen en juossut, jos oli yli +20. Enka todellakaan herannyt kuudelta, etta ”ehtii” juosta. Tai ylipaataan juossut aamulla. Kajahtaneiden ja elamansa menettaneiden ihmisten puuhaa.

Lahin jalkapalloseura on Qadsia. Jalkapalloahan on paastava livena katsomaan, asui sitten Samoalla tai kuussa. Tie kavi Qadsian otteluun eilen. Qadsia on Kuwaitin menestyneimpia ja suosituimpia seuroja, sopii siis kaltaiselleni gloryhuntterille kuin nyrkki silmaan. Peli oli tasoltaan ehka Suomen Ykkosen hantapaan joukkueiden luokkaa. Oli kamalan kuuma.

Taallakin vartioi hanen korkeutensa sheikki Jaber Al-Mubarak Al-Hamad Al-Sabah, Kuwaitin paaministeri ja hanen korkeutensa sheikki Sabah Al-Ahmad Al-Jaber Al-Sabah, Kuwaitin emiiri. Olisi aika siistia olla emiiri. Tai edes sheikki.

Alkoholin ja rukoilun himosta

Naapuri antoi viinia. Siis rypalemehua, joka on hiivan avulla tuunattu alkoholilliseksi. Pakko sanoa, etta en usko koskaan olevani niin viinan himoissa, etta tata vaivautuisin itse tekemaan.

Alkoholin voima on kylla kasittamaton. Ei riita yhden kaden sormet laskemaan ihmisia, jotka ovat taman kolmen viikon Kuwait-urani aikana enemman tai vahemman suu vaahdossa ja sylki parskyen selostaneet, mika mehu on parasta ja milla keinoin siihen saa nopeiten, ja eniten, prosentteja.

Osaan ruokouskutsun ulkoa! Pakko oli myos selvittaa, mita siina sanotaan. No eipa mitaan ”jumala on suuri” kummempaa. Paitsi paivan ensimmaisessa rukouskutsussa on lisaksi lause ”rukoilu on parempaa kuin nukkuminen”. Jep, ihan varmasti on parempaa klo 4.17.

Kotikadusta ja kanavista

Kotikatu paivalla.

Kotikatu yolla.

Jalkapallosiiderin korvike. Latisti aika tehokkaasti.

Mestareiden, Englannin, Espanjan ja Italian liigoja nayttava kanavapaketti maksoi vuodelta saman verran kuin Englannissa ryostohintainen ja rajoitetusti valioliigaotteluita nayttava Sky kahdessa kuukaudessa.

Ei tarvi poistua kotoa kuukausiin.

Pienista kissoista ja isoista autoista

Olihan se myohassa. Nokotettiin koneessa Abu Dhabin lentokentalla ikuisuus jos toinenkin. Tuskallisin muoto myohassa olevista lennoista. 

Maahantulomuodollisuuksista stressasin turhaan. Minut kiidatettiin jotain VIP -vaylaa pitkin lapi prosessin ilman yhtakaan sanaa. Oli hammentava kokemus. Kuulemma koska yksin matkustava valkoihoinen nainen. Viisumi on arabiaksi ja en tieda, mika maahantuloni syyksi on laitettu. Ainoat englanninkieliset sanat pvat temporary residence for 90 days. Ehka tuo on tarpeeksi pitka aika siihen, etta Lake Loron tyoviisumi tulee lapi, jonka jalkeen han voi hakea oleskelulupaa ja sitten mina paasen hakemaan kotirouvaviisumia. Tosin yksi Lake Loron tyokaveri on ollut maassa 1,5 vuotta tyoviisumia odotellen.

Mutta siis, havaintoja Kuwaitista puolentoista vuorokauden vankalla kokemuksella:

Katukissoja on paljon ja ovat tosi pienia. En tieda, ovatko ne kuumuuden ja ravinnon puutteen takia kitukasvuisia vai onko kuwaitilainen versio maatiaiskissasta vain niin kovin pieni. Tekee mieli kerata ne kaikki ja tuoda kotiin. 

Taksikuskit ovat egyptilaisia.

Rasismi on nakyvaa ja normalisoitunutta. Arabit ja valkoihoiset ovat apaut samalla viivalla, mutta aasialaiset ja afrikkalaiset kakkosluokan ihmisia.

Mita isompi auto sita parempi, ja rikkaampi.

Kuuma. Kun astuu ulos, tuntuu kuin menisi puolilammitettyyn saunaan. Syyskuun loppuun mennessa lampotilat Wikipedian mukaan tippuvat alle 40. Sita siis odotellen.

Hissin puutteesta

Stressaan, etta maahanmuutossa on joku ilkea ihminen, jolle on ongelma, etta tulen maahan turistiviisumilla, vaikka mukana on kamaa ihan liikaa. Ei mitaan reppureissaamista todellakaan. 

Pelkaan, etta joudun avaamaan matkalaukun tai epapakkaamaan rinkan jollekin pornolehti/alkoholi/syntitarkkailijalle ja olen koko loppuelamani jumissa Kuwait Cityn lentokentalla, koska en saa tavaroita mahtumaan takaisin.

Lisaksi olen saanut jostain paahani, etta astun hissikuiluun, kun hissin ovet avautuvat ja hissi onkin virheellisesti vaarassa kerroksessa. Ensin ajattelin, etta on kylla ihan eparealistinen pelko, koska kyllahan sen huomaisi. Sitten kuitenkin tulin siihen tulokseen, etta hissiin astuminen on niin automaattinen toiminto, ettei hissin puuttumista ehtisi huomata ajoissa.

Oli pakko kuvagooglettaa hissikuilu. Hyrrrr.

Vuorokauden paasta pitaisi olla Kuwaitin hiekkamyrskyissa. Jos lento ei ole pahasti myohassa. Lake Lorolla oli.